Oli tuikitavallinen perjantai, kun kävimme ennen töihin lähtöäni Rambon kanssa lenkillä. Kiva ilma, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Siinä neljän jäljissä ulkona oli kouluista päässeet lapset ja nuoret ulkona leikkimässä ja muitakin töistä päässeitä koiriensa kanssa ulkona lenkkeilemässä. Ei mitään normaalista poikkeavaa. Vastaan tuli muutamia muita lenkkeilijöitä ja kaikki sujui mukavasti.

Olimme hieman yli puolessa välissä Rambon kanssa normaalia lenkkiämme, kun kiinnitin huomioni viimeisimpään meidät ohittaneeseen koirakkoon, joka käveli jonkin verran meidän edessämme (n. 50-150 metriä). Mies ja hänen koiransa (luulisin olleen sekarotuinen, sisältäen selkeästi kuitenkin staffordshirenbullterrieriä.) ohittivat lenkkimme loppu päässä sijaitsevaa leikkipuistoa. Kiinnitin huomiota koirasta innostuviin lapsiin, jotka spurttasivat suoraan kohti koiraa. Takaapäin. Tätähän ei itse omistaja olisi millään huomannut, ellei olisi ollut jo ennestään varuillaan mahdollisista lapsista. Hän onneksi oli. Lapset kiljuen ryntäsivät koiran luo ja uskoakseni ja nähtävästi ilman lupaa (tosiaan takaapäin) alkoivat taputella koiraa. Koirahan siinä hätkähti ja oli valmis puolustautumaan, mutta omistaja sai pidettyä koiransa hallinnassa. Miehen ja lasten keskustelua en kauempaa kuullut, mutta lapset juoksivat nopeasti takaisin puistoon ja koirakko jatkoi lenkkiään. Jätimme siis tilaa edellä olleelle koirakolle samalla, kun jäin itse seuraamaan tilannetta.

Mieleeni juolahti välittömästi Facebookissa jakamani teksti, jossa tekstin kirjoittaja päivitteli lasten ja aikuisten tietämättömyyttä, miten vieraiden koirien kanssa toimitaan. Vielä tällöin mietin, että "Eipä itsellä onneksi ole vastaan moista tilannetta tullutkaan. Aika onnekas." 

Vaan meidän puiston ohitusvuorollamme tilannehan osui kuin osuikin juuri meidän kohdallemme. Itse huomasin aluksi vain yhden tytön lähestyvän meitä takaapäin juosten. Jatkoin reipasta kävelyäni enkä ollut huomaavinani lasta. Lapsi lässytti Rambolle erittäin kimeällä äänellä ja alkoi juosta tämän vierellä - aiheuttaen Rambolle totaalisen leikki-jeejee-sekoamisen. Ja välittömästi huomasin käden lähestyvän Ramboa. Tässä kohtaa huudahdin tytölle kiellon, tiukan "LOPETA"-käskyn. Lisäsin vielä, että "Ei saa koskea!" Tyttö jatkoi koiran vieressä juoksua ja alkoi minulta tivaamaan, että miksei hän saa koskea. Mitään sanomatta jatkoin matkaani kotia kohti. Tytön seuraan liittyi nuorempi poika ja nyt koirani vieressä ravasi kaksi lasta, jotka eivät tuntuneet käsittävän ja kunnioittavani kieltoani vaan kimeästi puhuen lässyttivät koiralleni miten söpö ja pieni tämä onkaan. Asiaan erittäin ärsyyntyneenä otin Rambon syliini ja tein käännöksen vasempaan ja lähdin juoksemaan kauas lapsista, jotka onneksi jäivät omille teilleen. Pääsimme kotiin ilman muuta hässäkkää.

Antakaas kun selvennän muutaman asian. Ensinnäkin, kun me olemme lenkillä, olemme lenkillä. Lenkin sisältö koostuu koiran osalta haisteluista, merkkaamisesta/pissaamisesta, kakkaamisesta ja vierellä kävelystä. Emmekä me poikkea tästä. Se on yksi Rambon tehtävistä, joita tältä vaadin. Joka tulee suorittaa sisällöltään aina samalla tavalla. Me emme ole lenkillä tapaamassa muita koiria tai ihmisiä. Suoritamme tehtävää, emme ole sosialisoitumassa. Toiseksi, miksikö en antanut lapsen silittää Ramboa? Koska tämä ei pyytänyt lupaa. Koska en ole hankkinut koiraani sosialisoidakseni naapurin lapsia. Koska olen itsekäs ja suorittamassa tehtävää koirani kanssa. 

Eniten kuitenkin siksi, että lupaa kyseiseen ei pyydetty. Koiraani lähestyttiin aivan väärällä tavalla. Minun tai koirani omaa tilaa ei kunnioitettu, mielestäni siis minullakaan ei ole velvollisuutta kunnioittaa lapsen toivetta saada silittää koiraani. En sano, että lähestymistapa olisi lapsen syy, ei tietenkään ole. Lapsi ei ole selkeästikään tietoinen, miten vieras koira kohdataan turvallisesti. Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan, jokaisen vanhemman tulisi käydä läpi lapsensa kanssa edellä mainittu, koska tilanne voi helposti muuttua rumaksi ja vaaralliseksi jokaiselle tilanteessa olevalle ihmiselle, että koiralle. 

Mitä, jos Rambo olisikin ollut 45-kiloinen ja arka? Epävarma itsestään ja ympärillä tapahtuvista asioista? Pelännyt lapsia, koska joskus aiemmin joku lapsi on repinyt kädellä sitä korvasta? Ja sitten ilmestyy tuntematon, oudon hajuinen käsi, joka kuuluu luokse juosten ryntäävälle, kimeästi huutavalle lapselle ja joka yrittää koskea? Koira puolustautuu. Ja yleensä hampaillaan eli puremalla. Rambo, 2,5 kg, onneksi on erittäin lapsirakas ja haluaa mieluusti leikkiä näiden kanssa, eikä tekisi kenellekään pahaa. 

Mutta, kuka on vastuussa edellä mainitussa skenaariossa?

Koira? Lapsi? Koiran omistaja? Lapsen vanhempi?

Koira. Joka vain puolusti itseään. Ja tämän omistaja, koska ei pitänyt koiraansa hallinnassa. Minä pidin koirani hallinnassa, sekä KIELSIN lasta, mutta tämä ei totellut minua. Jos jotakin olisi tapahtunut, aivan sama. Koira ja minä olemme syyllisiä ja koirani lähtee piikille. Epäreilua, eikö?

Vanhemmat, jos olette eksyneet lukemaan tätä tekstiä, pyydän hartaasti teiltä muutamaa asiaa. Opettakaa lapsellenne/lapsillinne:

1. Ei-sana. Niin, että nämä kullannuppunne käsittävät, mitä sen sanominen merkitsee ja kuinka tulee toimia kyseisen sanan jälkeen (=kielletty tekeminen tulee lopettaa välittömästi.) - kenen tahansa suusta kuultuna.

2. Vierasta koiraa ei koskaan saa lähestyä ilman lupaa. 

3. Vieraaseen koiraan ei koskaan saa koskea ilman lupaa.

4. Vierasta koiraa kohti (edestä, sivuilta tai takaa) ei koskaan saa juosta. Eikä myöskään sen vierellä!

Ottamalla nämä pienet asiat käsittelyyn ja huomioon, saamme kaikki touhuta rauhassa ja nauttia kesäpäivistä omilla tavoillamme. 

Suuri kiitos jo etukäteen.

. 

Kuvassa 7-vuotias pikkuveljeni, jonka sylissä Rambo ja vieressä Sissi.

Kuvassa pikkuveljeni pyytää Sissiä ottamaan makupalaa (mustikkaa) nätisti/hellästi kädestään.